Meikäläisen uudenvuoden suunnitelmiin kuuluu elimellisesti niiden tekeminen aina liian myöhään, jos ollenkaan. Ei sillä, että kaiken tarvitsisi olla suunniteltua, mutta uudenvuodenaatto on niitä harvoja tapauksia, jolloin ei-minkään tekeminen saattaa selittämättömistä syistä tuntua hoopolta.
Tänä vuonna homma tosin sattui toimimaan erinomaisesti. Kun sain tietää talon tuolloin olevan muuten tyhjillään, lähetin ex tempore ircitse otokselle kavereita kutsun kylään katsomaan b-luokan elokuvia ja syömään; ei niinkään juomaan tai pällistelemään taivaalle singottuja kemikaaleja. Ajattelin saavani pari kolme seuralaista, mutta lopulta täällä olikin ahdasta.
Keskiyön koittaessa olimme valmiina säihketikuin, vesilasein — ja multivitamiiniporetabletein. Vuodenvaihteen hetkellä sytytettiin sädetikut ja tabletit upotettiin veteen: shampanja oli valmista! Tästä saattaa tulla uusi pieni traditio...
Traditiot kuljettavat arvoja ja maailmankuvaa vuodesta toiseen, sukupolvelta seuraavalle, välillä kulttuurien välilläkin. Perinteet saattavat muuttua, mutta muutokset ovat hitaita, johtuen muun muassa traditioiden levinneisyydestä ja normatiivisuudesta sekä kulttuurin kiinteästä suhteesta niihin.
Traditiosta irtautuminen — tai uuden sellaisen omaksuminen — on usein väistämättä sosiaalinen teko. Saamme itse valita ja poimia meille mieluisat ja mielekkäiksi koetut perinteet. Toisaalta nämä valinnat saattavat vahingoittaa joitain sosiaalisia sidoksiamme ja toisaalta vahvistaa toisia. Perinteet ovat meille keino määrittää paikkamme yhteisössä niin itsellemme kuin muillekin: tapa kuulua joukkoon, ilmaista arvomaailmaa. Perinteet ovat tapa elää sellaista elämää, jollaisen koemme mielekkääksi, yhdessä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment