Miten tulisi äänestää?

Jokaisella meistä on yksi ääni - ihmisen kokoinen ääni. Vaan minkä arvoinen ja kokoinen on yksi ääni?

Olen pitkään koettanut selvittää itselleni, miten äänestämiseen tulisi suhtautua. Tuleeko ottaa huomioon epätoivoa lietsovat kyselytulokset, kuten useimmat tuntuvat tekevän, vai voiko niistä olla välittämättä? Tuleeko taktikoida oletettujen todennäköisyyksien ja mahdollisuuksien virran mukaan?

Se, että vaaliäänillä taktikoidaan, epäilemättä vääristää demokratian perusideaa. Vaaleissa ei silloin enää ole kyse siitä, ketä enemmistö pitää parhaana; on vain kyse siitä, kuka voittaa. Kyselytuloksille antautuminen puolestaan on antautumista median liekaan. Nämä ovat minusta monikertaisesti pahempia painajaisia kuin kansan tahdon toteutuminen vastoin omaa tahtoani.

Olen tullut tulokseen, että tulee äänestää sitä ehdokasta, jonka itse valitsisi. Kyse ei ole siitä, kenet valitsisi ensimmäisellä kierroksella jatkoon. Kyse on siitä, kuka ehdokkaista on omasta mielestä paras. Äänestämällä tämän periaatteen mukaisesti, tai sitä vastaan, ihminen määrittelee oman demokraattisuutensa; sanansa suuruden ja voiman.

Eikä ole kyse siitä että nämä olisivat vain yhdet vaalit. Toisiaan seuraavat vaalit muodostavat jatkumon, jossa puolueiden ja puolueiden ehdokkaiden kannatus eivät ole aiemmista ja tulevista vaaleista täysin irrallaan. Jokainen ääni omille valinnoille arvoiksi, vaihtoehdoiksi ja päämääriksi perustuu jo tehtyyn työhön mutta rakentaa myös tulevaisuuden poliittista kenttää.

Oman ehdokkaan heikko gallup-menestys voi näyttää surulliselta. Oman ehdokkaan voitto saattaa vaikuttaa täysin mahdottomalta, jopa absurdilta. Huomiona epäröijälle: kannatus ei nouse kuin äänestämällä. Kuten Tarja Cronberg erinomaisesti asian ilmaisi - eikä tätä enää paremmin voisikaan sanoa - on meidän kaikkien vastuulla, että paras pärjää.